torstai 27. maaliskuuta 2014

Loppuarviointi

Nyt se on tehty: opittu ymmärtämään vieraiden maanosien kulttuureita sekä historiaa. Lukion kuudesta historian kurssista viisi käsittelee Eurooppaa ja yksi muita maanosia. Eikö lukusuhteen pitäisi olla toisinpäin, että se vastaisi maanosien määrää? Kurssilla paneuduttiin aikaan nähden hyvin eri maanosien kulttuureihin ja historiaan: tämän mahdollisti tiiviit ja ytimekkäät muistiinpanot. Valitettavasti aikaa on vähän verrattuna asioiden määrään. Blogityöskentely antoi syvemmän ymmärryksen jostain tietystä asiasta, mutta kokonaiskuva maanosan kulttuurista ja historiasta jäi tuntimuistiinpanojen varaan. Odotukseni eivät aivan täyttynyt kurssin aikana, mutta uskon sen johtuvan siitä, että asetin tavoitteet liian korkealle. Esimerkiksi Pohjois-Amerikkaa käsiteltiin yksi tai kaksi oppituntia. Ei siinä ajassa vaan yksinkertaisesti kerkeä käsittelemään kaikkea mitä haluaisi oppia, tai jos yrittää keretä niin opiskelu ei ole enää miellyttävää eikä siihen mahdu havainnollistavia esimerkkejä (videoita, kuvia, karttoja...). Blogityöskentelyssä sekä ryhmätyössä oppi todella mukavasti yksityiskohtaista tietoja jostain aiheesta. Aikaan nähden kurssi onnistui mielestäni hyvin sekä opin ihan mukavasti.


Niger, Afrikka, Hut, Koti, Talo, Muta, Olki, Kylä





kuvien lähteet:
http://farm4.staticflickr.com/3198/2860836533_68f9c9f827_z.jpg
http://pixabay.com/p-80758/?no_redirect

Jujutsu

Jujutsun harjoittelua 1920-luvulla. Kuvassa heittotekniikoita sekä etualalla kuristustekniikka


Jujutsu on japanilaisten kamppailulajien, eli budolajien alaluokka, joka koostuu useista eri koulukunnista. Jujutsu ei ole vain yksi ja tietty laji, vaan yleisnimitys samoja piirteitä omaaville lajeille. Jujutsussa käytetään lähinnä omaa kehoa tai pieniä aseita lähikamppailutilanteissa.

Jujutsu kehittyi alunperin taistelukentälle. Samuraiden harjoitusohjelmaan kuului jujutsua, minkä takia he olivat taitavia ja pelättyjä lähitaistelijoita. Soturi pyrki tietenkin voittamaan kaksintaistelutilanteet aseiden avulla, mutta jos hän joutui tilanteeseen ilman asetta, hän pyrki ottamaan hallinnan vastustajasta jujutsutekniikoiden avulla, kuten lukottamalla vastustajansa.Tällöin hän pystyi kurkottamaan aseeseen ja surmaamaan vastustajan.

Japanilainen kamppailulajikulttuuri on hyvin vanha. Järjestelmällinen jujutsu-tekniikoiden nimeäminen ja luokittelu syntyi todennäköisesti Muromachi-kaudella (1338–1573). Vanhimpana säilyneenä jujutsu-koulukuntana pidetään yleensä 1532 perustettua Takenouchi-ryūta.

Edo-kautta (1600–1868) pidetään jujutsun kulta-aikana. Tällöin syntyi satoja uusia jujutsu-koulukuntia. 1600-luvulta lähtien japanissa oli rauhalliset olot. Sotaa Koreaa vastaan ei käyty Japanin maalla. Samurai-heimot eivät taistelleet toisiaan vastaan. Tällöin jujutsu levisi enemmän siviiliväestön keskuuteen ja sitä alettiin harrastaa ilman raskasta haarniskaa, mitä soturit olivat käyttäneet. Siviilivaatteissa tehdyt tekniikat yleistyivät ja monipuolistuivat. Erilaisten aseiden, kuten nyrkkirautojen, keppien, ketjujen sekä terien käyttö oli silti suosittua. 


Judo kehittyi 1800-luvun lopulla jujutsusta



Edo-kausi päättyi meiji-restauraatioon, jolloin tuliaseet yleistyivät Japanissa ja perinteisten budolajien suosio laski. 1900-luvun alussa jujutsu ja siitä erkautuneet Judo ja Kendo saivat suosiota erityisesti nuorten keskuudessa. Toisen maailmansodan aikana budolajien suosio taas väheni mutta lähti huimaan nousuun sodasta elpymisen jälkeen. Perinteinen jujutsu ei ole enää yhtä suosittu kuin Edo-kaudella: suosiota siltä on vienyt siitä kehittyneet kamppailualjit, kuten judo. Jujutsu on kuitenkin hyvin monien nykyajan suurimpien kamppailulajien edeltäjä. Jujutsu on saanut muissa maissa uusia muotoja, joista tutuimpana suomalaisille on Brasilialainen-jujutsu. Näin sen vaikutus näkyy selvästi jokaisessa maanosassa, eli koko maapallolla.



Brasilialainen jujutsu on yksi jujutsun monista nykyaikaisista muodoista



Jujutsussa ei vain taistella vastustajaa vastaan, vaan myös harjoitetaan hengellisiä arvoja. Dojolla, eli jujutsu-salilla käyttäydytään rauhallisesti ja kunnioittavasti. Tatamille, eli harjoittelumatolle tullaan puhtain jaloin ja pidetään muutenkin dojo siistinä. Japanilaisille kumartaminen on tyypilline tapa tervehtiä. Myös jujutsussa tervehditään vastustajaa kumartamalla ennen ottelua. Jujutsu on vaikuttanut Japanin kulttuurissa hyvin vahvasti nykypäivään asti.


Kuvien lähteet:
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/1/14/JUJITSU_(AND_RIFLES)_in_an_agricultural_school.jpg
https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10152300413688536&set=pb.172736468535.-2207520000.1395939451.&type=3&theater
http://jiujitsumania.com/wp-content/uploads/2012/06/JiuJitsuMania-IBJJF-Mundials-67.jpg

Lähteet:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jujutsu
http://www.jujutsuliitto.fi/jujutsu.php

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

David livingstonen tutkimusmatkat

Tohtori David livingstone



David Livingstone oli skotlantilainen lääkäri, tutkimusmatkailija, kirjailija ja lähetyssaarnaaja. Hän tuli tunnetuksi kolmesta tutkimusmatkastaan Afrikkaan. Hän löysi mm. Mosi-oa-Tunyan vesiputoukset, jotka hän nimesi Victorian putouksiksi, tuolloisen hallitsijan mukaan.

Livingstone syntyi Blantyren kylässä, Etelä-Lanarkshiressa, Skotlannissa 19.3.1813. Vuonna 1836 hän aloitti lääketieteen opinnot Andersonin yliopistossa, Glasgowissa. Hän opiskeli myös teologiaa, kreikkaa ja latinaa. Livingstone muutti tammikuussa 1840 Lontooseen jatkamaan lääketieteen opintojaan, missä hän myös liittyi Lontoon lähetysseuraan. Saman vuoden lopulla Livingstone vihittiin lähetyssaarnaajaksi sekä valmistui lääkäriksi. Livingstonen oli alunperin tarkoitus lähteä Kiinaan lähetyssaarnaajaksi, mutta Kiinassa juuri syttynyt ooppiumsota esti matkan. Tohtori päätti siis ottaa suunnakseen Afrikan, jonne hän lähti jo ennen vuodenvaihdetta.

Maaliskuussa 1841 Livingstone saapui Etelä-Afrikkaan, Kapkaupunkiin. Hän toimi Etelä-Afrikassa kahdeksan vuotta lähetyssaarnaajana ja lääkärinä. Vuonna 1844 hän joutui leijonan hyökkäyksen kohteeksi, mutta selvisi avustajansa Mabelwen avulla. Livingstone meni naimisiin Mary Moffatin kanssa tammikussa 1845.



Patsas esittää leijonan hyökkäystä Livingstonen kimppuun



Ensimmäiselle tutkimusmatkalleen Livingstone lähti vuonna 1849 tarkoituksenaan perustaa kauppa- ja lähetysasemia Keski-Afrikkaan. Matkan aikana hän kiinnitti huomiota orjakauppaan ja alkoi vastustaa sitä. Vuonna 1852 hänen perheensä, joka oli tähän saakka matkannut hänen mukanaan, muutti takaisin Iso-Britanniaan. Tällöin Livingstone lähti uusille, tuntemattomille alueille. Hän sairastui malariaan ensimmäisen tutkimusmatkansa aikana. Hänellä oli mukanaan 25 miehen seurue. Ensimmäisen matkan aikana Livingstone näki ensimmäisenä länsimaalaisena Victorian putoukset. Ensimmäinen tutkimusmatka päättyi 1856 Afrikan itä-rannikolle. Näin Tohtori Livingstone oli kulkenut Etelä-Afrikasta Lauandaan ja sieltä Quelimaneen. Livingstone kulki ensimmäisenä eurooppalaisena Afrikan länsirannikolta itärannikolle, mitä pidetään yhtenä löytöretkien suurimmista urotöistä.



Livingstonen matkat vuosina 1841-1873
Violetti (osa sinisestä): 1. tutkumusmatka
Vihreä: 2. tutkimusmatka
Keltainen: 3. tutkimusmatka


Toisella tutkimusmatkallaan vuosina 1858-1864 Livingstone tutki kaakkois-Afrikan luontoa. Toisella tutkimusmatkalla ryhmä keräsi laajan kokoelman kasvitieteellisiä, geologisia ja etnograafisia näytteitä, joita vietiin Iso-Britanniaan tiedeseuroihin. Vuonna 1862 Livingstonen vaimo palasi Afrikkaan, mutta menehtyi malariaan pian paluunsa jälkeen. Vuonna 1864 Livingstone palasi kotimaahansa Iso-Britanniaan.

David Livingstone palasi Afrikkaan tammikuussa 1866. Hän lähti kolmannelle tutkimusmatkalleen Sansibarista tarkoituksenaan löytää Niilin ja Kongon lähteet. Sairaudet riesasivat koko retkikuntaa ja heidän yhteytensä läntiseen maailmaan katkesi. Euroopassa heidän uskottiin kadonneen. Heitä etsimään lähetettiin ryhmä, jonka johtajana toimi Henry Morton Stanley. Stanley löysi Livingstonen ja hänen retkikuntansa marraskuussa 1871 Tanganjikajärven rannalta, Tansaniasta. Sieltä he jatkoivat yhdessä Tanganjikajärven pohjoispäähän, jossa heidän reittinsä erkanivat 1872.



Kuva esittää Stanleyn ja Livingstonen tapaamista. Tapaamishetkellä
Stanley lausui kuuluisat sanat: "Tohtori Livingstone, otaksun?"


Livingstone kuoli Chitambon kylässä, Sambiassa 1. 5. 1873 malariaan ja punataudin aiheuttamaan sisäiseen verenvuotoon. Kolmenkymmenen vuoden aikana, jotka hän veitti Afrikassa, hän ehti taivaltaa noin 50 000 kilometriä. Hänen uskolliset seuraajansa hautasivat hänen sydämensä puun alle Afrikkaan ja hänen ruumiinsa kuljetettiin Englantiin, missä se haudattiin 1874 Westminster Abbeyn kirkkoon Lontooseen.




Kuvien lähteet:
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/e/e7/Stanley_-_Comment%E2%80%A6_11.png
http://media.web.britannica.com/eb-media/11/108911-004-5E4731D5.gif
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/f/f2/David_Livingstone_by_Thomas_Annan.jpg
http://farm8.staticflickr.com/7425/10606920856_80c891fe05_b.jpg






maanantai 10. maaliskuuta 2014

Intian vaalit

http://www.hs.fi/ulkomaat/Kuuden+viikon+j%C3%A4ttivaalit+ty%C3%B6llist%C3%A4v%C3%A4t+nelj%C3%A4+miljoonaa+intialaista/a1394004380883 10.3.2014

http://www.hs.fi/ulkomaat/Intian+vaaleihin+tulossa+liki+miljoona+%C3%A4%C3%A4nestyskoppia/a1394014101651 10.3.2014



Intiassa järjestetään maailman suurimman vaalit 7. huhtikuuta alkaen. Vaalit kestävät lähes kuusi viikkoa. Näin suuret vaalit vaativat runsaasti järjestelyjä. Vaalit työllistävät äänten laskijoita, turvamiehiä sekä muuta henkilökuntaa noin neljä miljoonaa. Vaalit järjestetään yhdeksässä osassa, jotta järjestäjiä riittäisi. Intiassa on noin 815 miljoonaa äänioikeutettua, mikä on sata tuhatta enemmän kuin viimevaaleissa 2009. Äänestyskoppeja vaaleihin tulee 930 000. Luku selittyy osittain sillä että Intia perustuslaki määrää että kaikkien tulee kyetä äänestämään maksimissaan kilometriä kotoa. Sen takia koppeja on jouduttu viemään norsujen ja kameleiden apuvoimilla vain muutaman ihmisen ulottuvile.

torstai 6. maaliskuuta 2014

Islamin vaikutukset eurooppaleiseen kulttuuriin teht. 4 s. 75

Eurooppalaisen ja islamilaisen kulttuurin varhaisimmat kohtaamiset alkoivat varhaiskeskiajalla. Islamilainen maailma vahvistui ja kasvatti vaikustuspiiriään laajentamalla aluettaan ja kaupankäyntiään. Läntisen kristikunnan ja kristinuskon jo pitkään jatkunut perinne, pyhinvaellukset Jerusalemiin, jatkui islamin paineesta huolimatta. Muslimien suhtautuminen kristittyihin ja juutalaisiin oli suvaitsevainen, minkä takia pyhinvaelluksia kyettiin tekemään. Tilanne muuttui 1000-luvulle tultaessa, kun Turkkilaiset paimentolaiskansat valtasivat Jerusalemin ja sulkivat sen pyhinvaeltajilta. Tästä alkoi ristiretket, joilla pyrittiin valtaamaan Jerusalem takaisin. Ristiretkien jälkeen kuitenkin läntisen kristikunnan ja islamilaisen maailman välit heltyivät ja kaupankäyntiä tiivistettiin. Arabit toimivat välittäjinä kauko-Aasian ja Euroopan kaupan välillä. Arabit ottivat kuitenkin tullimaksuja välistä, mistä Eurooppalaiset eivät pitäneet. Sen vuoksi Columbus lähti etsimään meritietä Intiaan. Kauppayhteyksien tiivistyessä Euroopassa heräsi kiinnostus Lähi-idän kulttuureita ja kauppatuotteita kohtaan. Islamilainen maailma oli vaalinut antiikin kulttuuriperintöä Bysantin ohella. Tieteiden kehitys oli myös nopeampaa islamilaisessa maailmassa kuin Euroopassa. Muslimien ja eurooppalaisten välien lähentyessä antiikin kulttuuriperintö, kehittyneet tieteet sekä itämainen filosofia saapuivat Eurooppaan, mikä oli yksi tekijä renessanssin, humanismin ja löytöretkien alkamiselle. Islamin vaikutus näkyy myös tieteiden huimassa kehityksessä Euroopassa ja sen seurauksena yliopistolaitoksen syntyyn.


http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/c/c2/Jerusalem_Dome_of_the_rock_BW_14.JPG
Jerusalem on nykyään tärkeä niin kristityille, juutalaisille kuin muslimeillekkin


Kuvan lähde: http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/c/c3/Israel-2013%282%29-Aerial-Jerusalem-Temple_Mount-Al-Aqsa_and_Dome_of_the_Rock_%28SE_exposure%29.jpg/800px-Israel-2013%282%29-Aerial-Jerusalem-Temple_Mount-Al-Aqsa_and_Dome_of_the_Rock_%28SE_exposure%29.jpg

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Taj Mahal


Taj Mahal Yamuna-joelta päin kuvattuna


Taj Mahal on Agran kaupungissa pohjois -Intiassa sijaitseva monumentti, joka rakennettiin 1600 -luvun puolivälissä. Sen rakennutti suurmogulien valtakunnan hallitsija Shah Jahan. Taj Mahaliin liittyy tarina, jonka mukaan Jahan rakennutti valtavan muistomerkin, Taj Mahalin, synnytyksessä kuolleelle lempivaimolleen, persialaiselle Mumtaz Mahalille (tunnetaaan myös nimellä Arjumand Banu Begum). Jahan ja Mahal rakastivat toisiaan todella paljon, mistä kertoo se, että he saivat yhteensä 14 lasta. Mahal oli Jahanin kolmas vaimo. Mahal kuoli 36-vuotiaana vuonna 1631. Mahalin hautaholvi sijaitsee rakennuksen sivukammiossa. Hänen vierellään makaa hänen miehensä Jahan. Turistit eivät pääse katsomaan Jahanin ja Mahalin oikeita hautoja, vaan niistä tehtyjä jäljennöksiä. Shah Jahanin ja Muntaz Mahalin päät osittavat kohti Mekkaa: olivathan mogulit muslimeja.



Taj Mahal päivänvalossa


Taj Mahal on ainutlaatuinen; ei vain sen valtava koko, vaan täydellinen symmetria, rakennusta ympäröivä puutarha sekä vesialtaasta heijastuva peilikuva luovat yhdessä Taj Mahalistauskomattoman kauniin kokonaisuuden. Taj Mahal on rakennettu valkoisesta marmorista, johon on upotettu tuhansittain jalokiviä. Sen julkisivua koristaa kymmenet muut kivilajit, kuten jade, jaspis, kristalli ja safiiri. Kultaa rakennukseen on upotettu 500 kiloa. Materiaaleja rakentamiseen tuotiin eri puolilta Intiaa - kaukaisimmat jopa Kiinasta asti. 20 000 työmiehen ja yli tuhannen elefantin voimin nousi tämä arkkitehtuurin ja rakennustaiteen mestariteos. Pääkupoli ja neljä minareettia (nurkissa sijaitsevat tornit) yltävät 76 metrin korkeuteen. Arkkitehtuurissa on yhdistetty persialaisia, intialaisia ja islamilaisia piirteitä. Monumementtia ympäröivä puutarha on paratiisimainen, mikä luo Taj Mahalista vielä täydellisemmän vaikutelman.



Tyynestä vesialtaasta heijastuva kuva luo Taj Mahalista entistä kauniimman kokonaisuuden




Taj Mahalia ympäröi suuri puutarha. Iso-Britannian siirtomaavallan aikana se karsittiin näyttämään enemmän britti-puutaralta, jolta se edelleen näyttää.



Nykypäivään tultaessa Taj Mahal on seissyt vajaat 400 vuotta, jonka aikana se on joutunut ryöstelyn kohteeksi. Se on menettänyt mm. portin hopeisen oven, kultaisen kaiteen ja kuningattaren haudan yllä olleen helmikankaan. Pienistä menetyksistä huolimatta Taj on mykistyttävän upea. Nykyään Taj Mahalin loistoa käy ihailemassa miljoonia turistja vuosittain. Taj Mahal yhdistää kauneuden, rakkauden ja mystiikan.




Taj Mahal auringonlaskun aikaan. Eri vuorokauden ajat saavat monumentin

näyttämään hyvin eri väriseltä tuoden mukanaan oman tunnelmansa



Tässä vielä googlen kuvaama video, jossa näkyy monumentti ja sen ympäristöä. Videosta käy myös hyvin ilmi rakennuksen valtava koko.

https://www.google.fi/maps/place/Taj+Mahal/@27.1745851,78.0422457,5a,42.2y,330.95h,124.8t,356.54r/data=!3m5!1e4!3m3!1s4507514902140904953!2e3!3e9!4m2!3m1!1s0x39747121d702ff6d:0xdd2ae4803f767dde!6m1!1e1?hl=fi




Kuvien lähteet:
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/4/4c/Taj_Mahal-09.jpg
http://farm1.staticflickr.com/115/289486766_087558f152_b.jpg
http://farm8.staticflickr.com/7207/6822051652_067d347ba3_o.jpg
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/5/56/Panoramic_View_of_TajMahal.jpg
http://fc07.deviantart.net/fs70/f/2011/237/8/e/8ec5b5fb72168a4a92ffa3f5370d9f4f-d47s6vj.jpg